Hyperviriili Guggenheim

Osallistutaan nyt lopultakin Guggenheim-keskusteluun. Veikko Eranti otsikoi, että tarvitsemme kaksi "Guggenheimia". Minusta tarvitsemme vain yhden, eikä se ole se rantaan haikailtu pömpeli - ei ainakaan kulttuuri-perustein.

Eranti tunnistaa oikein Guggenheim-kaipuussa Richard Floridan ajatukset luovasta luokasta ja näiden populaatiokeskittymistä eli luovista kaupungeista. Demonstroikoon ajatusta tämä hieno video:

Minulla ei ole mitään syytä epäillä Floridan ajatuksia. Lukekaa se Erannin teksti. Käy järkeen, että:

"Mikäli tavoitteena on tehdä rahaa kuvataiteella ja kaupunkikulttuurilla, turistien sijaan on houkuteltava maahanmuuttajia. Ja nimenomaan sellaisia maahanmuuttajia, joita täytyy houkutella. Yrittäjiä. Taidemesenaatteja. Nuoria urbaaneja ammattilaisia. Globaalia, boheemia luovaa luokkaa. Ei käymään eksotiikan toivossa pikaisella museovisiitillä vaan asumaan, tekemään duunia, yrittämään, lisääntymään."

Luitteko jo koko Erannin? No niin. Asiaan.

Eranti kirjoittaa, että tarvitsemme kaksi "Guggenheimia", joista toinen on panostus ihmisten omaehtoiseen kulttuuritoimintaan - jollaisesta esimerkkinä mm. Ravintolapäivä. Hän kirjoittaa kuitenkin myös pömpelistä:

"Tarvitaan fallos, tarvitaan kaupungin uuden potenssin symboli. Muutoksen airut, johon kiteytyy kaikki se manna josta kaupungin kadut tulvivat. Tarvitaan suunnaton hunajapurkki paraatipaikalle."

Ei, Eranti. Ei me tarvita. Tuskin edes näin ajattelet?

Jean Baudrillard on kirjoittanut kokonaisuudessaan hyperreaalista ajasta, joka täyttyy merkeillä, jotka eivät viittaa mihinkään reaaliseen. Eranti kirjoittaa ajasta, jolloin meillä on sekä se todellisuus että symboli sitä kuvaamassa. Vaarana kuitenkin on, että saamme vain Guggenheimin - emme "guggenheimia". Saamme vain uuden potenssin symbolin, emme uutta potenssia.

Guggenheim ei rakennuksena kykene takaamaan mitään parannusta vapaaehtoiseen kulttuuriin. Näin eivät tee myöskään verorahat. Elävintä - ja ehkä parasta - kulttuuritoimintaa on sellainen, joka tekee rahaa, tai sellainen joka ei sitä edes halua eikä tarvitse. Silloinkin, jos ei makseta rahaa, maksetaan aikaa. Tästä esimerkkinä mm. taas se Ravintolapäivä, josta ihmiset ovat olleet valmiita maksamaan.

Minusta me emme tarvitse Helsinkiin mahtavaa tekopenistä - esittämään viriiliyttä - tai edes sitä viagrapaukkua. Ehkä olen vain utopisti, kun uskon eniten omaehtoiseen ja vapaaseen kulttuuriin.